kurttu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kurttu (1-C)

  1. (puhekieltä) painauma, laskos
  2. (murteellinen) harmonikka
  3. (slangia, halventava) liian vanha henkilö; ei välttämättä vanhus tai ryppyinen
    Ääh, ootko kurttu?! 40-vuotias on mulle liian vanha!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkurt̪ːu/
  • tavutus: kurt‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kurttu kurtut
genetiivi kurtun kurttujen
partitiivi kurttua kurttuja
akkusatiivi kurttu;
kurtun
kurtut
sisäpaikallissijat
inessiivi kurtussa kurtuissa
elatiivi kurtusta kurtuista
illatiivi kurttuun kurttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kurtulla kurtuilla
ablatiivi kurtulta kurtuilta
allatiivi kurtulle kurtuille
muut sijamuodot
essiivi kurttuna kurttuina
translatiivi kurtuksi kurtuiksi
abessiivi kurtutta kurtuitta
instruktiivi kurtuin
komitatiivi kurttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kurtu-
vahva vartalo kurttu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kurttukaali, kurttunaama, kurtturuusu, kurttusarvinokka, kurttusieni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kurttu Kielitoimiston sanakirjassa