kuormitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuormitus (39)
- tuotantolaitoksen, koneen, liikenneväylän, siirtoverkon, jne. käyttöaste kapasiteetista
- yksilöihin kohdistuva fyysinen tai henkinen rasitus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuo̯rmit̪us/
- tavutus: kuor‧mi‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuormitus | kuormitukset |
| genetiivi | kuormituksen | kuormitusten kuormituksien |
| partitiivi | kuormitusta | kuormituksia |
| akkusatiivi | kuormitus; kuormituksen |
kuormitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuormituksessa | kuormituksissa |
| elatiivi | kuormituksesta | kuormituksista |
| illatiivi | kuormitukseen | kuormituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuormituksella | kuormituksilla |
| ablatiivi | kuormitukselta | kuormituksilta |
| allatiivi | kuormitukselle | kuormituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuormituksena | kuormituksina |
| translatiivi | kuormitukseksi | kuormituksiksi |
| abessiivi | kuormituksetta | kuormituksitta |
| instruktiivi | – | kuormituksin |
| komitatiivi | – | kuormituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuormitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuormitus- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kuormittaa (heikko vokaalivartalo kuormita-) + johdin -us
Käännökset
[muokkaa]1. tuotantolaitoksen, koneen, liikenneväylän, siirtoverkon, jne. käyttöaste
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]akselikuormitus, hajakuormitus, huippukuormitus, jätekuormitus, jätevesikuormitus, koekuormitus, kuormitushuippu, kuormituskoe, liikakuormitus, murtokuormitus, ravinnekuormitus, saastekuormitus, ylikuormitus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuormitus Kielitoimiston sanakirjassa