kuohitsija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuohitsija (12)
- henkilö, joka kuohitsee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuo̯hit̪ˌsijɑ/
- tavutus: kuo‧hit‧si‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuohitsija | kuohitsijat |
| genetiivi | kuohitsijan | kuohitsijoiden kuohitsijoitten (kuohitsijain) |
| partitiivi | kuohitsijaa | kuohitsijoita |
| akkusatiivi | kuohitsija; kuohitsijan |
kuohitsijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuohitsijassa | kuohitsijoissa |
| elatiivi | kuohitsijasta | kuohitsijoista |
| illatiivi | kuohitsijaan | kuohitsijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuohitsijalla | kuohitsijoilla |
| ablatiivi | kuohitsijalta | kuohitsijoilta |
| allatiivi | kuohitsijalle | kuohitsijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuohitsijana | kuohitsijoina |
| translatiivi | kuohitsijaksi | kuohitsijoiksi |
| abessiivi | kuohitsijatta | kuohitsijoitta |
| instruktiivi | – | kuohitsijoin |
| komitatiivi | – | kuohitsijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuohitsija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kuohitsee
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuohitsija Kielitoimiston sanakirjassa