kuohita

Suomi

Verbi

kuohita (69) (taivutus)

1. kuohia

   En epäilisi hetkeäkään kuohita häntä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuo̯hit̪ɑˣ/
• tavutus: kuo‧hi‧ta

Etymologia

• substantiivi kuoha (vartalo kuoh|a- + pääte -ita (:-itse-))

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuohitsija, kuohinta

Aiheesta muualla

• kuohita Kielitoimiston sanakirjassa