kunniallisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kunniallisuus (40)

  1. se, että on kunniallinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkunːiˌɑlːisuːs/
  • tavutus: kun‧ni‧al‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kunniallisuus kunniallisuudet
genetiivi kunniallisuuden kunniallisuuksien
partitiivi kunniallisuutta kunniallisuuksia
akkusatiivi kunniallisuus;
kunniallisuuden
kunniallisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kunniallisuudessa kunniallisuuksissa
elatiivi kunniallisuudesta kunniallisuuksista
illatiivi kunniallisuuteen kunniallisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kunniallisuudella kunniallisuuksilla
ablatiivi kunniallisuudelta kunniallisuuksilta
allatiivi kunniallisuudelle kunniallisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kunniallisuutena kunniallisuuksina
translatiivi kunniallisuudeksi kunniallisuuksiksi
abessiivi kunniallisuudetta kunniallisuuksitta
instruktiivi kunniallisuuksin
komitatiivi kunniallisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kunniallisuude-
vahva vartalo kunniallisuute-
konsonantti-
vartalo
kunniallisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kunniallinen vartalosta kunniallis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]