kumpare

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kumpare (48)

Kumpare
  1. maankohouma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumpɑre/
  • tavutus: kum‧pa‧re

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumpare kumpareet
genetiivi kumpareen kumpareiden
kumpareitten
partitiivi kumparetta kumpareita
akkusatiivi kumpare;
kumpareen
kumpareet
sisäpaikallissijat
inessiivi kumpareessa kumpareissa
elatiivi kumpareesta kumpareista
illatiivi kumpareeseen kumpareisiin
kumpareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kumpareella kumpareilla
ablatiivi kumpareelta kumpareilta
allatiivi kumpareelle kumpareille
muut sijamuodot
essiivi kumpareena kumpareina
translatiivi kumpareeksi kumpareiksi
abessiivi kumpareetta kumpareitta
instruktiivi kumparein
komitatiivi kumpareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kumparee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kumparet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kumparelasku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kumpare Kielitoimiston sanakirjassa