Siirry sisältöön

kumotus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kumotus (39)

  1. kumottaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkumot̪us/
  • tavutus: ku‧mo‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumotus kumotukset
genetiivi kumotuksen kumotusten
kumotuksien
partitiivi kumotusta kumotuksia
akkusatiivi kumotus;
kumotuksen
kumotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kumotuksessa kumotuksissa
elatiivi kumotuksesta kumotuksista
illatiivi kumotukseen kumotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kumotuksella kumotuksilla
ablatiivi kumotukselta kumotuksilta
allatiivi kumotukselle kumotuksille
muut sijamuodot
essiivi kumotuksena kumotuksina
translatiivi kumotukseksi kumotuksiksi
abessiivi kumotuksetta kumotuksitta
instruktiivi kumotuksin
komitatiivi kumotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kumotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kumotus-

Etymologia

[muokkaa]

kumottaa (heikko vartalo kumota-) + -us

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kumotus Kielitoimiston sanakirjassa