kummittelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kummittelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkumːit̪ˌt̪elu/
- tavutus: kum‧mit‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummittelu | kummittelut |
| genetiivi | kummittelun | kummittelujen kummitteluiden kummitteluitten |
| partitiivi | kummittelua | kummitteluita kummitteluja |
| akkusatiivi | kummittelu; kummittelun |
kummittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummittelussa | kummitteluissa |
| elatiivi | kummittelusta | kummitteluista |
| illatiivi | kummitteluun | kummitteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummittelulla | kummitteluilla |
| ablatiivi | kummittelulta | kummitteluilta |
| allatiivi | kummittelulle | kummitteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummitteluna | kummitteluina |
| translatiivi | kummitteluksi | kummitteluiksi |
| abessiivi | kummittelutta | kummitteluitta |
| instruktiivi | – | kummitteluin |
| komitatiivi | – | kummitteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kummitella ((vahva) vokaalivartalo kummittele-) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. kummitteleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kummittelu Kielitoimiston sanakirjassa
- kummittelu Tieteen termipankissa