kumahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kumahtaminen (38)
- teonnimi verbistä kumahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumahtaminen | kumahtamiset |
| genetiivi | kumahtamisen | kumahtamisten kumahtamisien |
| partitiivi | kumahtamista | kumahtamisia |
| akkusatiivi | kumahtaminen; kumahtamisen |
kumahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumahtamisessa | kumahtamisissa |
| elatiivi | kumahtamisesta | kumahtamisista |
| illatiivi | kumahtamiseen | kumahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumahtamisella | kumahtamisilla |
| ablatiivi | kumahtamiselta | kumahtamisilta |
| allatiivi | kumahtamiselle | kumahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumahtamisena (kumahtamisna) |
kumahtamisina |
| translatiivi | kumahtamiseksi | kumahtamisiksi |
| abessiivi | kumahtamisetta | kumahtamisitta |
| instruktiivi | – | kumahtamisin |
| komitatiivi | – | kumahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kumahtamis- | |