kuluminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuluminen (38)
- teonnimi verbistä kulua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuluminen | kulumiset |
| genetiivi | kulumisen | kulumisten kulumisien |
| partitiivi | kulumista | kulumisia |
| akkusatiivi | kuluminen; kulumisen |
kulumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulumisessa | kulumisissa |
| elatiivi | kulumisesta | kulumisista |
| illatiivi | kulumiseen | kulumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulumisella | kulumisilla |
| ablatiivi | kulumiselta | kulumisilta |
| allatiivi | kulumiselle | kulumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulumisena (kulumisna) |
kulumisina |
| translatiivi | kulumiseksi | kulumisiksi |
| abessiivi | kulumisetta | kulumisitta |
| instruktiivi | – | kulumisin |
| komitatiivi | – | kulumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kulumis- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuluminen Tieteen termipankissa
- Artikkeli 154 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa