kultaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kultaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kullata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kultaava | kultaavat |
| genetiivi | kultaavan | kultaavien (kultaavain) |
| partitiivi | kultaavaa | kultaavia |
| akkusatiivi | kultaava; kultaavan | kultaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kultaavassa | kultaavissa |
| elatiivi | kultaavasta | kultaavista |
| illatiivi | kultaavaan | kultaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kultaavalla | kultaavilla |
| ablatiivi | kultaavalta | kultaavilta |
| allatiivi | kultaavalle | kultaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kultaavana | kultaavina |
| translatiivi | kultaavaksi | kultaaviksi |
| abessiivi | kultaavatta | kultaavitta |
| instruktiivi | – | kultaavin |
| komitatiivi | – | kultaavine |