kulminoituva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kulminoituva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kulminoitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulminoituva | kulminoituvat |
| genetiivi | kulminoituvan | kulminoituvien (kulminoituvain) |
| partitiivi | kulminoituvaa | kulminoituvia |
| akkusatiivi | kulminoituva; kulminoituvan | kulminoituvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulminoituvassa | kulminoituvissa |
| elatiivi | kulminoituvasta | kulminoituvista |
| illatiivi | kulminoituvaan | kulminoituviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulminoituvalla | kulminoituvilla |
| ablatiivi | kulminoituvalta | kulminoituvilta |
| allatiivi | kulminoituvalle | kulminoituville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulminoituvana | kulminoituvina |
| translatiivi | kulminoituvaksi | kulminoituviksi |
| abessiivi | kulminoituvatta | kulminoituvitta |
| instruktiivi | – | kulminoituvin |
| komitatiivi | – | kulminoituvine |