kulminoitua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kulminoitua (52-F) (taivutus[luo])[1]
- saavuttaa huippukohtansa, huipentua
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkulmiˌnoi̯t̪uɑˣ/
- tavutus: kul‧mi‧noi‧tu‧a
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kulminoituminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kulminoitua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F