kulminoitunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kulminoitunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kulminoitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulminoitunut | kulminoituneet |
| genetiivi | kulminoituneen | kulminoituneiden kulminoituneitten |
| partitiivi | kulminoitunutta | kulminoituneita |
| akkusatiivi | kulminoitunut; kulminoituneen | kulminoituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulminoituneessa | kulminoituneissa |
| elatiivi | kulminoituneesta | kulminoituneista |
| illatiivi | kulminoituneeseen | kulminoituneisiin kulminoituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulminoituneella | kulminoituneilla |
| ablatiivi | kulminoituneelta | kulminoituneilta |
| allatiivi | kulminoituneelle | kulminoituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulminoituneena | kulminoituneina |
| translatiivi | kulminoituneeksi | kulminoituneiksi |
| abessiivi | kulminoituneetta | kulminoituneitta |
| instruktiivi | – | kulminoitunein |
| komitatiivi | – | kulminoituneine |