kulminoituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kulminoituminen (38)
- teonnimi verbistä kulminoitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulminoituminen | kulminoitumiset |
| genetiivi | kulminoitumisen | kulminoitumisten kulminoitumisien |
| partitiivi | kulminoitumista | kulminoitumisia |
| akkusatiivi | kulminoituminen; kulminoitumisen |
kulminoitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulminoitumisessa | kulminoitumisissa |
| elatiivi | kulminoitumisesta | kulminoitumisista |
| illatiivi | kulminoitumiseen | kulminoitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulminoitumisella | kulminoitumisilla |
| ablatiivi | kulminoitumiselta | kulminoitumisilta |
| allatiivi | kulminoitumiselle | kulminoitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulminoitumisena (kulminoitumisna) |
kulminoitumisina |
| translatiivi | kulminoitumiseksi | kulminoitumisiksi |
| abessiivi | kulminoitumisetta | kulminoitumisitta |
| instruktiivi | – | kulminoitumisin |
| komitatiivi | – | kulminoitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulminoitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kulminoitumis- | |