kulakki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulakki (5-A)[1]

  1. (historia) maata omistavan talonpojan nimitys Neuvostoliitossa etenkin maatalouden pakkokollektivisoinnin yhteydessä, varsinkin sellaisen, joka ei halunnut liittyä kolhoosiin
  2. (historia) neuvostokielenkäytössä maaseudun "riistävän" yhteiskuntaluokan edustaja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkulɑkːi/
  • tavutus: ku‧lak‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulakki kulakit
genetiivi kulakin kulakkien
(kulakkein)
partitiivi kulakkia kulakkeja
akkusatiivi kulakki;
kulakin
kulakit
sisäpaikallissijat
inessiivi kulakissa kulakeissa
elatiivi kulakista kulakeista
illatiivi kulakkiin kulakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulakilla kulakeilla
ablatiivi kulakilta kulakeilta
allatiivi kulakille kulakeille
muut sijamuodot
essiivi kulakkina kulakkeina
translatiivi kulakiksi kulakeiksi
abessiivi kulakitta kulakeitta
instruktiivi kulakein
komitatiivi kulakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kulaki-
vahva vartalo kulakki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Venäjän sanasta кулак.

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulakki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A