kukoistus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kukoistus (39)
- kukoistaminen; tila, jossa jokin on elinvoimaisimmillaan, parhaimmillaan, kauneimmillaan, menestyksensä huipulla
- Hän oli kerännyt omaisuuden ostamalla huonosti johdettuja yrityksiä ja nostamalla ne uuteen kukoistukseen.
- Se oli muistojuhla ystävävainajan kunniaksi, iloisen ystävän, joka nuoruutensa kukoistuksessa, liian varhain oli paennut heidän piiristään ja joka nyt oman käden kautta oli poistunut elämästä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkukoi̯st̪us/
- tavutus: ku‧kois‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kukoistus | kukoistukset |
| genetiivi | kukoistuksen | kukoistusten kukoistuksien |
| partitiivi | kukoistusta | kukoistuksia |
| akkusatiivi | kukoistus; kukoistuksen |
kukoistukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kukoistuksessa | kukoistuksissa |
| elatiivi | kukoistuksesta | kukoistuksista |
| illatiivi | kukoistukseen | kukoistuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kukoistuksella | kukoistuksilla |
| ablatiivi | kukoistukselta | kukoistuksilta |
| allatiivi | kukoistukselle | kukoistuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kukoistuksena | kukoistuksina |
| translatiivi | kukoistukseksi | kukoistuksiksi |
| abessiivi | kukoistuksetta | kukoistuksitta |
| instruktiivi | – | kukoistuksin |
| komitatiivi | – | kukoistuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kukoistukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kukoistus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kukoistus Kielitoimiston sanakirjassa