ksylofoni
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- eri pituisista puukapuloista rakentuva, yleensä kromaattisesti viritetty lyömäsoitin, jota soitetaan muovi-, kumi- tai puupäisillä lyömäkapuloilla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈksyloˌfoni/
- tavutus: ksy‧lo‧fo‧ni
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ksylofoni | ksylofonit |
genetiivi | ksylofonin | ksylofonien (ksylofonein) |
partitiivi | ksylofonia | ksylofoneja |
akkusatiivi | ksylofoni; ksylofonin |
ksylofonit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ksylofonissa | ksylofoneissa |
elatiivi | ksylofonista | ksylofoneista |
illatiivi | ksylofoniin | ksylofoneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ksylofonilla | ksylofoneilla |
ablatiivi | ksylofonilta | ksylofoneilta |
allatiivi | ksylofonille | ksylofoneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ksylofonina | ksylofoneina |
translatiivi | ksylofoniksi | ksylofoneiksi |
abessiivi | ksylofonitta | ksylofoneitta |
instruktiivi | – | ksylofonein |
komitatiivi | – | ksylofoneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ksylofoni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
- kreikan xylon ’puu’ + phone ’ääni’
Käännökset[muokkaa]
1. eri pituisista puukapuloista rakentuva, yleensä kromaattisesti viritetty lyömäsoitin, jota soitetaan muovi-, kumi- tai puupäisillä lyömäkapuloilla.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ksylofoni Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5