krakkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
krakkaaminen (38)
- teonnimi verbistä krakata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | krakkaaminen | krakkaamiset |
| genetiivi | krakkaamisen | krakkaamisten krakkaamisien |
| partitiivi | krakkaamista | krakkaamisia |
| akkusatiivi | krakkaaminen; krakkaamisen |
krakkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | krakkaamisessa | krakkaamisissa |
| elatiivi | krakkaamisesta | krakkaamisista |
| illatiivi | krakkaamiseen | krakkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | krakkaamisella | krakkaamisilla |
| ablatiivi | krakkaamiselta | krakkaamisilta |
| allatiivi | krakkaamiselle | krakkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | krakkaamisena (krakkaamisna) |
krakkaamisina |
| translatiivi | krakkaamiseksi | krakkaamisiksi |
| abessiivi | krakkaamisetta | krakkaamisitta |
| instruktiivi | – | krakkaamisin |
| komitatiivi | – | krakkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | krakkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
krakkaamis- | |