korahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
korahtaminen (38)
- teonnimi verbistä korahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korahtaminen | korahtamiset |
| genetiivi | korahtamisen | korahtamisten korahtamisien |
| partitiivi | korahtamista | korahtamisia |
| akkusatiivi | korahtaminen; korahtamisen |
korahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korahtamisessa | korahtamisissa |
| elatiivi | korahtamisesta | korahtamisista |
| illatiivi | korahtamiseen | korahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korahtamisella | korahtamisilla |
| ablatiivi | korahtamiselta | korahtamisilta |
| allatiivi | korahtamiselle | korahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korahtamisena (korahtamisna) |
korahtamisina |
| translatiivi | korahtamiseksi | korahtamisiksi |
| abessiivi | korahtamisetta | korahtamisitta |
| instruktiivi | – | korahtamisin |
| komitatiivi | – | korahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
korahtamis- | |