korahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korahdus (39)

  1. korahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorɑhdus/
  • tavutus: ko‧rah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korahdus korahdukset
genetiivi korahduksen korahdusten
korahduksien
partitiivi korahdusta korahduksia
akkusatiivi korahdus;
korahduksen
korahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi korahduksessa korahduksissa
elatiivi korahduksesta korahduksista
illatiivi korahdukseen korahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korahduksella korahduksilla
ablatiivi korahdukselta korahduksilta
allatiivi korahdukselle korahduksille
muut sijamuodot
essiivi korahduksena korahduksina
translatiivi korahdukseksi korahduksiksi
abessiivi korahduksetta korahduksitta
instruktiivi korahduksin
komitatiivi korahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
korahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä korahtaa (korahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]