koputtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koputtaminen (38)
- teonnimi verbistä koputtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koputtaminen | koputtamiset |
| genetiivi | koputtamisen | koputtamisten koputtamisien |
| partitiivi | koputtamista | koputtamisia |
| akkusatiivi | koputtaminen; koputtamisen |
koputtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koputtamisessa | koputtamisissa |
| elatiivi | koputtamisesta | koputtamisista |
| illatiivi | koputtamiseen | koputtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koputtamisella | koputtamisilla |
| ablatiivi | koputtamiselta | koputtamisilta |
| allatiivi | koputtamiselle | koputtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koputtamisena (koputtamisna) |
koputtamisina |
| translatiivi | koputtamiseksi | koputtamisiksi |
| abessiivi | koputtamisetta | koputtamisitta |
| instruktiivi | – | koputtamisin |
| komitatiivi | – | koputtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koputtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koputtamis- | |