koputus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koputus (39)

  1. koputtamisen toteutus ja siitä syntyvä ääni
    Ovelta kuului koputusta.
  2. puhelimessa äänimerkki, joka ilmoittaa puhelun aikana toisen puhelun tulosta; tämän toiminnan tuottama palvelu
    Tämä puhelin tukee monia toimintoja, kuten koputusta, soitonsiirtoa ja neuvottelupuheluita.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi koputus koputukset
genetiivi koputuksen koputusten
koputuksien
partitiivi koputusta koputuksia
akkusatiivi koputus; koputuksen koputukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi koputuksessa koputuksissa
elatiivi koputuksesta koputuksista
illatiivi koputukseen koputuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi koputuksella koputuksilla
ablatiivi koputukselta koputuksilta
allatiivi koputukselle koputuksille
Muut
essiivi koputuksena koputuksina
translatiivi koputukseksi koputuksiksi
abessiivi koputuksetta koputuksitta
instruktiivi koputuksin
komitatiivi koputuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbin koputtaa vartalosta koput- ja päätteestä -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]