konteksti
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konteksti (5)
- asiayhteys, jossa jokin tietty asia tapahtuu tai mainitaan; ympäristö, tausta ja olosuhteet jotka vaikuttavat tapahtumaan
- tapahtuman historiallinen konteksti, raamatullinen konteksti
- Onko ok käyttää tiettyjä sanoja tai näyttää tiettyjä kuvia, jos niillä on nykyisessä kontekstissa rasistisia tai kolonialisitisia vivahteita? (yle.fi)
- Kysymykseen on mahdotonta vastata tietämättä kontekstia.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkont̪ekst̪i/
- tavutus: kon‧teks‧ti
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konteksti | kontekstit |
genetiivi | kontekstin | kontekstien (kontekstein) |
partitiivi | kontekstia | konteksteja |
akkusatiivi | konteksti; kontekstin |
kontekstit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kontekstissa | konteksteissa |
elatiivi | kontekstista | konteksteista |
illatiivi | kontekstiin | konteksteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kontekstilla | konteksteilla |
ablatiivi | kontekstilta | konteksteilta |
allatiivi | kontekstille | konteksteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kontekstina | konteksteina |
translatiivi | kontekstiksi | konteksteiksi |
abessiivi | kontekstitta | konteksteitta |
instruktiivi | – | kontekstein |
komitatiivi | – | konteksteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | konteksti- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konteksti
- (taivutusmuoto) sanan kontekst yksikön genetiivi ja partitiivi.