konteksti

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konteksti (5)

  1. asiayhteys, jossa jokin tietty asia mainitaan; kontekstilla tarkoitetaan organisaation ja siinä toimivien ihmisten taustaa (esim. suomalainen ja chileläinen), sijaintia (esim. Suomi, Tampere, Usa tai Kolumbia), suhteita (esim. liikesuhteen aloitusvaihe tai hyvin toimiva pitkäaikainen suhde) sekä kommunikaatiokanavia (esim. puhelin, faksi, sähköposti, kuriiriposti ja henkilökohtaiset neuvottelut)
  2. lauseyhteys
  3. tekstiyhteys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi konteksti kontekstit
genetiivi kontekstin kontekstien
(kontekstein)
partitiivi kontekstia konteksteja
akkusatiivi konteksti; kontekstin kontekstit
Sisäpaikallissijat
inessiivi kontekstissa konteksteissa
elatiivi kontekstista konteksteista
illatiivi kontekstiin konteksteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kontekstilla konteksteilla
ablatiivi kontekstilta konteksteilta
allatiivi kontekstille konteksteille
Muut
essiivi kontekstina konteksteina
translatiivi kontekstiksi konteksteiksi
abessiivi kontekstitta konteksteitta
instruktiivi kontekstein
komitatiivi konteksteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konteksti

  1. (taivutusmuoto) sanan kontekst yksikön genetiivi ja partitiivi.