konformaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konformaatio (3)
- (kemia) molekyylin vapaasti kiertyvien osien keskinäinen asento
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konformaatio | konformaatiot |
| genetiivi | konformaation | konformaatioiden konformaatioitten |
| partitiivi | konformaatiota | konformaatioita |
| akkusatiivi | konformaatio; konformaation |
konformaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konformaatiossa | konformaatioissa |
| elatiivi | konformaatiosta | konformaatioista |
| illatiivi | konformaatioon | konformaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konformaatiolla | konformaatioilla |
| ablatiivi | konformaatiolta | konformaatioilta |
| allatiivi | konformaatiolle | konformaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konformaationa | konformaatioina |
| translatiivi | konformaatioksi | konformaatioiksi |
| abessiivi | konformaatiotta | konformaatioitta |
| instruktiivi | – | konformaatioin |
| komitatiivi | – | konformaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konformaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
- paronyymi: konfirmaatio
Aiheesta muualla[muokkaa]
- konformaatio Tieteen termipankissa