konfirmaatio

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Konfirmaatio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konfirmaatio (3) (monikko konfirmaatiot)

  1. (uskonto) rippikoulun käyneiden vahvistus seurakunnan täysivaltaisiksi jäseniksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkonfirˌmɑːt̪io/
  • tavutus: kon‧fir‧maa‧ti‧o

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konfirmaatio konfirmaatiot
genetiivi konfirmaation konfirmaatioiden
konfirmaatioitten
partitiivi konfirmaatiota konfirmaatioita
akkusatiivi konfirmaatio;
konfirmaation
konfirmaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi konfirmaatiossa konfirmaatioissa
elatiivi konfirmaatiosta konfirmaatioista
illatiivi konfirmaatioon konfirmaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konfirmaatiolla konfirmaatioilla
ablatiivi konfirmaatiolta konfirmaatioilta
allatiivi konfirmaatiolle konfirmaatioille
muut sijamuodot
essiivi konfirmaationa konfirmaatioina
translatiivi konfirmaatioksi konfirmaatioiksi
abessiivi konfirmaatiotta konfirmaatioitta
instruktiivi konfirmaatioin
komitatiivi konfirmaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konfirmaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]