Siirry sisältöön

kondis

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kondis (39)[1]

  1. (slangia) kunto, vointi

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkondis/
  • tavutus: kon‧dis

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kondis kondikset
genetiivi kondiksen kondisten
kondiksien
partitiivi kondista kondiksia
akkusatiivi kondis;
kondiksen
kondikset
sisäpaikallissijat
inessiivi kondiksessa kondiksissa
elatiivi kondiksesta kondiksista
illatiivi kondikseen kondiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kondiksella kondiksilla
ablatiivi kondikselta kondiksilta
allatiivi kondikselle kondiksille
muut sijamuodot
essiivi kondiksena kondiksina
translatiivi kondikseksi kondiksiksi
abessiivi kondiksetta kondiksitta
instruktiivi kondiksin
komitatiivi kondiksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kondikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kondis-

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kondis Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kondis n. (5) (yks. määr. kondiset [luo], mon. epämäär. kondis, mon. määr. kondisen [luo])

  1. (arkikieltä) konditoria

kondis yl. (yks. määr. kondisen [luo], ei monikkoa)

  1. (arkikieltä) (kehollinen) kunto

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39