kompastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kompastuminen (38)
- teonnimi verbistä kompastua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kompastuminen | kompastumiset |
| genetiivi | kompastumisen | kompastumisten kompastumisien |
| partitiivi | kompastumista | kompastumisia |
| akkusatiivi | kompastuminen; kompastumisen |
kompastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kompastumisessa | kompastumisissa |
| elatiivi | kompastumisesta | kompastumisista |
| illatiivi | kompastumiseen | kompastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kompastumisella | kompastumisilla |
| ablatiivi | kompastumiselta | kompastumisilta |
| allatiivi | kompastumiselle | kompastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kompastumisena (kompastumisna) |
kompastumisina |
| translatiivi | kompastumiseksi | kompastumisiksi |
| abessiivi | kompastumisetta | kompastumisitta |
| instruktiivi | – | kompastumisin |
| komitatiivi | – | kompastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kompastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kompastumis- | |