kollotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kollotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkolːot̪us/
- tavutus: kol‧lo‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kollotus | kollotukset |
genetiivi | kollotuksen | kollotusten kollotuksien |
partitiivi | kollotusta | kollotuksia |
akkusatiivi | kollotus; kollotuksen |
kollotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kollotuksessa | kollotuksissa |
elatiivi | kollotuksesta | kollotuksista |
illatiivi | kollotukseen | kollotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kollotuksella | kollotuksilla |
ablatiivi | kollotukselta | kollotuksilta |
allatiivi | kollotukselle | kollotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kollotuksena | kollotuksina |
translatiivi | kollotukseksi | kollotuksiksi |
abessiivi | kollotuksetta | kollotuksitta |
instruktiivi | – | kollotuksin |
komitatiivi | – | kollotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kollotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kollotus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kollottaa (kollot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kollottaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kollotus Kielitoimiston sanakirjassa