kolahtava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kolahtava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kolahtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolahtava | kolahtavat |
| genetiivi | kolahtavan | kolahtavien (kolahtavain) |
| partitiivi | kolahtavaa | kolahtavia |
| akkusatiivi | kolahtava; kolahtavan | kolahtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolahtavassa | kolahtavissa |
| elatiivi | kolahtavasta | kolahtavista |
| illatiivi | kolahtavaan | kolahtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolahtavalla | kolahtavilla |
| ablatiivi | kolahtavalta | kolahtavilta |
| allatiivi | kolahtavalle | kolahtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolahtavana | kolahtavina |
| translatiivi | kolahtavaksi | kolahtaviksi |
| abessiivi | kolahtavatta | kolahtavitta |
| instruktiivi | – | kolahtavin |
| komitatiivi | – | kolahtavine |