kokoontunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kokoontunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kokoontua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokoontunut | kokoontuneet |
| genetiivi | kokoontuneen | kokoontuneiden kokoontuneitten |
| partitiivi | kokoontunutta | kokoontuneita |
| akkusatiivi | kokoontunut; kokoontuneen | kokoontuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokoontuneessa | kokoontuneissa |
| elatiivi | kokoontuneesta | kokoontuneista |
| illatiivi | kokoontuneeseen | kokoontuneisiin kokoontuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokoontuneella | kokoontuneilla |
| ablatiivi | kokoontuneelta | kokoontuneilta |
| allatiivi | kokoontuneelle | kokoontuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokoontuneena | kokoontuneina |
| translatiivi | kokoontuneeksi | kokoontuneiksi |
| abessiivi | kokoontuneetta | kokoontuneitta |
| instruktiivi | – | kokoontunein |
| komitatiivi | – | kokoontuneine |