Siirry sisältöön

kokka

Wikisanakirjasta
Katso myös: kökkä

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kokka (10)

  1. aluksen etuosa, veneen keula
    Emäntä istuu mielellään kokassa.
    Kokkaan oli tehty pieni hytti, jossa saattoi säilyttää veneen tarvikkeita.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkokːɑ/
  • tavutus: kok‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokka kokat
genetiivi kokan kokkien
(kokkain)
partitiivi kokkaa kokkia
akkusatiivi kokka;
kokan
kokat
sisäpaikallissijat
inessiivi kokassa kokissa
elatiivi kokasta kokista
illatiivi kokkaan kokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokalla kokilla
ablatiivi kokalta kokilta
allatiivi kokalle kokille
muut sijamuodot
essiivi kokkana kokkina
translatiivi kokaksi kokiksi
abessiivi kokatta kokitta
instruktiivi kokin
komitatiivi kokkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koka-
vahva vartalo kokka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

etukokka, kokkakaari, kokkamasto, kokkanimi, kokkapuhe, kokkapuomi, kokkapurje, kokkapuu, kokkatuhto, peräkokka, veneenkokka

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kokka Kielitoimiston sanakirjassa

Malta

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kokka f.

  1. pöllö