keula
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keula (9)
- aluksen suippeneva etummainen osa
- Alus kyntää merta keula vaahdoten.
- auton nokka
- Tämän kärryn keulilla on yli 500 hevosta.
- (slangia) kokaiini
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkeu̯lɑ/, [ˈke̞ulɑ]
- tavutus: keu‧la
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keula | keulat |
| genetiivi | keulan | keulojen (keulain) |
| partitiivi | keulaa | keuloja |
| akkusatiivi | keula; keulan |
keulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keulassa | keuloissa |
| elatiivi | keulasta | keuloista |
| illatiivi | keulaan | keuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keulalla | keuloilla |
| ablatiivi | keulalta | keuloilta |
| allatiivi | keulalle | keuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keulana | keuloina |
| translatiivi | keulaksi | keuloiksi |
| abessiivi | keulatta | keuloitta |
| instruktiivi | – | keuloin |
| komitatiivi | – | keuloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
2. auton
|
Ks. auton nokka |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (aluksen etuosa) kokka
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: keulimmainen
Yhdyssanat[muokkaa]
keulabulbi, keulahahmo, keulaharus, keulahytti, keulakansi, keulakoroke, keulakuva, keulaköysi, keulamasto, keulamies, keulamoottori, keulapakka, keulaportti, keulapotkuri, keulapurje, keularitilä, keularuuma, keulavannas, keulavisiiri
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keula Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.