kokeneisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kokeneisuus (40)
- se, että on kokenut
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkokeˌnei̯suːs/
- tavutus: ko‧ke‧nei‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokeneisuus | kokeneisuudet |
| genetiivi | kokeneisuuden | kokeneisuuksien |
| partitiivi | kokeneisuutta | kokeneisuuksia |
| akkusatiivi | kokeneisuus; kokeneisuuden |
kokeneisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokeneisuudessa | kokeneisuuksissa |
| elatiivi | kokeneisuudesta | kokeneisuuksista |
| illatiivi | kokeneisuuteen | kokeneisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokeneisuudella | kokeneisuuksilla |
| ablatiivi | kokeneisuudelta | kokeneisuuksilta |
| allatiivi | kokeneisuudelle | kokeneisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokeneisuutena | kokeneisuuksina |
| translatiivi | kokeneisuudeksi | kokeneisuuksiksi |
| abessiivi | kokeneisuudetta | kokeneisuuksitta |
| instruktiivi | – | kokeneisuuksin |
| komitatiivi | – | kokeneisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kokeneisuude- | |
| vahva vartalo | kokeneisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kokeneisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kokeneisuus Kielitoimiston sanakirjassa