koituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koituminen (38)
- teonnimi verbistä koitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koituminen | koitumiset |
| genetiivi | koitumisen | koitumisten koitumisien |
| partitiivi | koitumista | koitumisia |
| akkusatiivi | koituminen; koitumisen |
koitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koitumisessa | koitumisissa |
| elatiivi | koitumisesta | koitumisista |
| illatiivi | koitumiseen | koitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koitumisella | koitumisilla |
| ablatiivi | koitumiselta | koitumisilta |
| allatiivi | koitumiselle | koitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koitumisena (koitumisna) |
koitumisina |
| translatiivi | koitumiseksi | koitumisiksi |
| abessiivi | koitumisetta | koitumisitta |
| instruktiivi | – | koitumisin |
| komitatiivi | – | koitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koitumis- | |