koitua

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

koitua (52-F) (taivutus)

  1. aiheutua, seurata (olla seurauksena)
    Päätöserän nukahdus koitui joukkueen kohtaloksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoi̯t̪uɑˣ/
  • tavutus: koi‧tu‧a

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • koitua Kielitoimiston sanakirjassa