kohu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kohu (1)

  1. häly, julkinen huomio

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkohu/
  • tavutus: ko‧hu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohu kohut
genetiivi kohun kohujen
partitiivi kohua kohuja
akkusatiivi kohu;
kohun
kohut
sisäpaikallissijat
inessiivi kohussa kohuissa
elatiivi kohusta kohuista
illatiivi kohuun kohuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohulla kohuilla
ablatiivi kohulta kohuilta
allatiivi kohulle kohuille
muut sijamuodot
essiivi kohuna kohuina
translatiivi kohuksi kohuiksi
abessiivi kohutta kohuitta
instruktiivi kohuin
komitatiivi kohuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kohu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kohu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kohu. Kotimaisten kielten keskus