kiukuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiukuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kiukuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiukuttanut | kiukuttaneet |
| genetiivi | kiukuttaneen | kiukuttaneiden kiukuttaneitten |
| partitiivi | kiukuttanutta | kiukuttaneita |
| akkusatiivi | kiukuttanut; kiukuttaneen | kiukuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiukuttaneessa | kiukuttaneissa |
| elatiivi | kiukuttaneesta | kiukuttaneista |
| illatiivi | kiukuttaneeseen | kiukuttaneisiin kiukuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiukuttaneella | kiukuttaneilla |
| ablatiivi | kiukuttaneelta | kiukuttaneilta |
| allatiivi | kiukuttaneelle | kiukuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiukuttaneena | kiukuttaneina |
| translatiivi | kiukuttaneeksi | kiukuttaneiksi |
| abessiivi | kiukuttaneetta | kiukuttaneitta |
| instruktiivi | – | kiukuttanein |
| komitatiivi | – | kiukuttaneine |