kiukuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiukuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kiukuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiukuttaminen | kiukuttamiset |
| genetiivi | kiukuttamisen | kiukuttamisten kiukuttamisien |
| partitiivi | kiukuttamista | kiukuttamisia |
| akkusatiivi | kiukuttaminen; kiukuttamisen |
kiukuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiukuttamisessa | kiukuttamisissa |
| elatiivi | kiukuttamisesta | kiukuttamisista |
| illatiivi | kiukuttamiseen | kiukuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiukuttamisella | kiukuttamisilla |
| ablatiivi | kiukuttamiselta | kiukuttamisilta |
| allatiivi | kiukuttamiselle | kiukuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiukuttamisena (kiukuttamisna) |
kiukuttamisina |
| translatiivi | kiukuttamiseksi | kiukuttamisiksi |
| abessiivi | kiukuttamisetta | kiukuttamisitta |
| instruktiivi | – | kiukuttamisin |
| komitatiivi | – | kiukuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiukuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiukuttamis- | |