kiteyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiteyttäminen (38)
- teonnimi verbistä kiteyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiteyttäminen | kiteyttämiset |
| genetiivi | kiteyttämisen | kiteyttämisten kiteyttämisien |
| partitiivi | kiteyttämistä | kiteyttämisiä |
| akkusatiivi | kiteyttäminen; kiteyttämisen |
kiteyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiteyttämisessä | kiteyttämisissä |
| elatiivi | kiteyttämisestä | kiteyttämisistä |
| illatiivi | kiteyttämiseen | kiteyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiteyttämisellä | kiteyttämisillä |
| ablatiivi | kiteyttämiseltä | kiteyttämisiltä |
| allatiivi | kiteyttämiselle | kiteyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiteyttämisenä (kiteyttämisnä) |
kiteyttämisinä |
| translatiivi | kiteyttämiseksi | kiteyttämisiksi |
| abessiivi | kiteyttämisettä | kiteyttämisittä |
| instruktiivi | – | kiteyttämisin |
| komitatiivi | – | kiteyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiteyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiteyttämis- | |