kide

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katso myös: Kide
[1] Vuorikiteitä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kide (48-F)

  1. (kristallografia) säännöllisen muotoinen, tasopintojen rajoittama kappale, joka syntyy spontaanisti kiteytymällä
  2. (ilmatiede, murteellinen) lumikide, lumihiutale
  3. (ilmatiede, murteellinen) jääriite

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkideˣ/
  • tavutus: ki‧de

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kide kiteet
genetiivi kiteen kiteiden
kiteitten
partitiivi kidettä kiteitä
akkusatiivi kide;
kiteen 		kiteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiteessä kiteissä
elatiivi kiteestä kiteistä
illatiivi kiteeseen kiteisiin
kiteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiteellä kiteillä
ablatiivi kiteeltä kiteiltä
allatiivi kiteelle kiteille
muut sijamuodot
essiivi kiteenä kiteinä
translatiivi kiteeksi kiteiksi
abessiivi kiteettä kiteittä
instruktiivi – kitein
komitatiivi – kiteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kitee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		kidet-

Etymologia[muokkaa]

Gustaf Renvallin käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

1. säännöllisen muotoinen, tasopintojen rajoittama kappale, joka syntyy spontaanisti kiteytymällä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jääkide, kaksoiskide, kaksoskide, kidehila, kidejauhe, kidekemia, kidemuoto, kideoppi, kideoptiikka, kidepinta, kiderakenne, kideryhmä, kidesokeri, kidetiede, kidevesi, kvartsikide, lumikide, nestekide, vuorikide

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kide Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kide&oldid=4158272”