kide

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kide

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kide (48-F)

  1. (kristallografia) säännöllisen muotoinen, tasopintojen rajoittama kappale, joka syntyy spontaanisti kiteytymällä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kide kiteet
genetiivi kiteen kiteiden
kiteitten
partitiivi kidettä kiteitä
akkusatiivi kide; kiteen kiteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiteessä kiteissä
elatiivi kiteestä kiteistä
illatiivi kiteeseen kiteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiteellä kiteillä
ablatiivi kiteeltä kiteiltä
allatiivi kiteelle kiteille
muut sijamuodot
essiivi kiteenä kiteinä
translatiivi kiteeksi kiteiksi
abessiivi kiteettä kiteittä
instruktiivi kitein
komitatiivi kiteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Gustaf Renvallin 1830-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jääkide, kaksoiskide, kaksoskide, kidehila, kidejauhe, kidekemia, kidemuoto, kideoppi, kideoptiikka, kidepinta, kiderakenne, kideryhmä, kidesokeri, kidetiede, kidevesi, kvartsikide, lumikide, nestekide, vuorikide

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kide Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.