kirskutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kirskutus (39)

  1. kirskuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkirskut̪us/
  • tavutus: kirs‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirskutus kirskutukset
genetiivi kirskutuksen kirskutusten
kirskutuksien
partitiivi kirskutusta kirskutuksia
akkusatiivi kirskutus;
kirskutuksen
kirskutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kirskutuksessa kirskutuksissa
elatiivi kirskutuksesta kirskutuksista
illatiivi kirskutukseen kirskutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirskutuksella kirskutuksilla
ablatiivi kirskutukselta kirskutuksilta
allatiivi kirskutukselle kirskutuksille
muut sijamuodot
essiivi kirskutuksena kirskutuksina
translatiivi kirskutukseksi kirskutuksiksi
abessiivi kirskutuksetta kirskutuksitta
instruktiivi kirskutuksin
komitatiivi kirskutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kirskutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kirskutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kirskuttaa (kirskut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]