kirjain

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Kirjain Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kirjain (33) (monikko kirjaimet)

  1. äänteisiin perustuvan kirjoitusjärjestelmän merkki
    A on aakkosten ensimmäinen kirjain.

Etymologia[muokkaa]

Erik Alexander Ingmanin vuonna 1834 käyttöön ottama uudissana[1]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟irjɑin]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirjain kirjaimet
genetiivi kirjaimen kirjaimien
kirjainten
partitiivi kirjainta kirjaimia
akkusatiivi kirjain; kirjaimen kirjaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kirjaimessa kirjaimissa
elatiivi kirjaimesta kirjaimista
illatiivi kirjaimeen kirjaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirjaimella kirjaimilla
ablatiivi kirjaimelta kirjaimilta
allatiivi kirjaimelle kirjaimille
muut sijamuodot
essiivi kirjaimena
(kirjainna)
kirjaimina
translatiivi kirjaimeksi kirjaimiksi
abessiivi kirjaimetta kirjaimitta
instruktiivi kirjaimin
komitatiivi kirjaimine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alkukirjain, kapiteelikirjain, kirjainkirjoitus, kirjainkoko, kirjainlaji, kirjainmerkki, kirjainsana, kirjaintyyli, kirjaintyyppi, kirjoituskirjain, kohokirjain, korukirjain, kultakirjain, kursiivikirjain, painokirjain, petiittikirjain, riimukirjain, siirtokirjain, tekstauskirjain, tikkukirjain, tulikirjain, tunnuskirjain, valokirjain

Idiomit[muokkaa]

  • kuollut kirjain
  • toimia ~ kirjaimen mukaan

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. {{{Tekijä}}}: Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 74, 152, 235, 369. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.