kimpaantuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kimpaantuminen (38)
- teonnimi verbistä kimpaantua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimpaantuminen | kimpaantumiset |
| genetiivi | kimpaantumisen | kimpaantumisten kimpaantumisien |
| partitiivi | kimpaantumista | kimpaantumisia |
| akkusatiivi | kimpaantuminen; kimpaantumisen |
kimpaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimpaantumisessa | kimpaantumisissa |
| elatiivi | kimpaantumisesta | kimpaantumisista |
| illatiivi | kimpaantumiseen | kimpaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimpaantumisella | kimpaantumisilla |
| ablatiivi | kimpaantumiselta | kimpaantumisilta |
| allatiivi | kimpaantumiselle | kimpaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimpaantumisena (kimpaantumisna) |
kimpaantumisina |
| translatiivi | kimpaantumiseksi | kimpaantumisiksi |
| abessiivi | kimpaantumisetta | kimpaantumisitta |
| instruktiivi | – | kimpaantumisin |
| komitatiivi | – | kimpaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimpaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kimpaantumis- | |