kimpaannus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kimpaannus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkimpɑːnːus/
- tavutus: kim‧paan‧nus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kimpaannus | kimpaannukset |
genetiivi | kimpaannuksen | kimpaannusten kimpaannuksien |
partitiivi | kimpaannusta | kimpaannuksia |
akkusatiivi | kimpaannus; kimpaannuksen |
kimpaannukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kimpaannuksessa | kimpaannuksissa |
elatiivi | kimpaannuksesta | kimpaannuksista |
illatiivi | kimpaannukseen | kimpaannuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kimpaannuksella | kimpaannuksilla |
ablatiivi | kimpaannukselta | kimpaannuksilta |
allatiivi | kimpaannukselle | kimpaannuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kimpaannuksena | kimpaannuksina |
translatiivi | kimpaannukseksi | kimpaannuksiksi |
abessiivi | kimpaannuksetta | kimpaannuksitta |
instruktiivi | – | kimpaannuksin |
komitatiivi | – | kimpaannuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kimpaannukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kimpaannus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kimpaantua (kimpaannu- + -s)
Käännökset[muokkaa]
1. kimpaantuminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kimpaannus Kielitoimiston sanakirjassa