Siirry sisältöön

kimpaannus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kimpaannus (39)

  1. kimpaantumisen tila; kimpaantuneisuus

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkimpɑːnːus/
  • tavutus: kim‧paan‧nus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kimpaannus kimpaannukset
genetiivi kimpaannuksen kimpaannusten
kimpaannuksien
partitiivi kimpaannusta kimpaannuksia
akkusatiivi kimpaannus;
kimpaannuksen
kimpaannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kimpaannuksessa kimpaannuksissa
elatiivi kimpaannuksesta kimpaannuksista
illatiivi kimpaannukseen kimpaannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kimpaannuksella kimpaannuksilla
ablatiivi kimpaannukselta kimpaannuksilta
allatiivi kimpaannukselle kimpaannuksille
muut sijamuodot
essiivi kimpaannuksena kimpaannuksina
translatiivi kimpaannukseksi kimpaannuksiksi
abessiivi kimpaannuksetta kimpaannuksitta
instruktiivi kimpaannuksin
komitatiivi kimpaannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kimpaannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kimpaannus-

Etymologia

[muokkaa]

verbi kimpaantua + johdin -s

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]