kilo

Katso myös: kilo-

Suomi

Substantiivi

kilo (1)

1. auringonsäteiden heijastus

   Auringon kilo loisti jääkentillä niin, että lumisokeuden uhka oli ilmeinen.

2. (arkikieltä) kilogramma

   Ostin kilon jauhoja.

3. (tietotekniikka) kilotavu, 1024 tavua

   Koneeseen valittu 128 kilon muisti osoittautui liian pieneksi.

Ääntäminen

• IPA: [ˈk̟ilʷo̞]

Käännökset

1. auringonsäteiden heijastus

viro: kiirgus, helendus, helk; sära

2. kilogramma

Kts. kilogramma

Liittyvät sanat

• kilo-

Johdokset

• kiloinen, kiloittain, kilokaupalla

• verbit: kilottaa

Yhdyssanat

auringonkilo, kilogramma, kilohaili, kilohinta, kilojoule, kilokakku, kilokalori, kilometri, kilotavara, neljänneskilo, painokilo, varttikilo

Aiheesta muualla

• kilo Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska

Substantiivi

kilo m. (monikko kilos [luo])

1. (arkikieltä) kilo, kilogramma
2. (arkikieltä) kilometri

Viro

Substantiivi

kilo (gen kilo, part kilo)

1. kilo, kilogramma

   Pool kilo räimi ja kilo kartulit – Puoli kiloa silakoita ja kilo perunoita.

   Mees kaalus kuuskümmend kaheksa kilo. – Mies painoi kuusikymmentäkahdeksan kiloa.

Taivutus

• ÕS 2006 tyyppi 3 (pesa) [vanha taivutustyyppi]

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	kilo	kilod
Genetiivi	kilo	kilode
Partitiivi	kilo	kilosid
Illatiivi	kilosse	kilodesse