kilahtava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kilahtava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kilahtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilahtava | kilahtavat |
| genetiivi | kilahtavan | kilahtavien (kilahtavain) |
| partitiivi | kilahtavaa | kilahtavia |
| akkusatiivi | kilahtava; kilahtavan | kilahtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilahtavassa | kilahtavissa |
| elatiivi | kilahtavasta | kilahtavista |
| illatiivi | kilahtavaan | kilahtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilahtavalla | kilahtavilla |
| ablatiivi | kilahtavalta | kilahtavilta |
| allatiivi | kilahtavalle | kilahtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilahtavana | kilahtavina |
| translatiivi | kilahtavaksi | kilahtaviksi |
| abessiivi | kilahtavatta | kilahtavitta |
| instruktiivi | – | kilahtavin |
| komitatiivi | – | kilahtavine |