kilahtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kilahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- aiheuttaa yksittäinen lyhytkestoinen kilisevä ääni
- (kuvaannollisesti) saapua, tulla (rahasta)
- kilahtaa kassaan
- kilahtaa tilille
- (slangia) pimahtaa, raivostua, menettää malttinsa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkilɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: ki‧lah‧taa
Etymologia[muokkaa]
- momentaanimuoto verbistä kilistä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kilahtaa Kielitoimiston sanakirjassa