kilahtanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kilahtanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kilahtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilahtanut | kilahtaneet |
| genetiivi | kilahtaneen | kilahtaneiden kilahtaneitten |
| partitiivi | kilahtanutta | kilahtaneita |
| akkusatiivi | kilahtanut; kilahtaneen | kilahtaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilahtaneessa | kilahtaneissa |
| elatiivi | kilahtaneesta | kilahtaneista |
| illatiivi | kilahtaneeseen | kilahtaneisiin kilahtaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilahtaneella | kilahtaneilla |
| ablatiivi | kilahtaneelta | kilahtaneilta |
| allatiivi | kilahtaneelle | kilahtaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilahtaneena | kilahtaneina |
| translatiivi | kilahtaneeksi | kilahtaneiksi |
| abessiivi | kilahtaneetta | kilahtaneitta |
| instruktiivi | – | kilahtanein |
| komitatiivi | – | kilahtaneine |