kikka
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (puhekieltä) keino
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkikːɑ/
- tavutus: kik‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kikka | kikat |
| genetiivi | kikan | kikkojen (kikkain) |
| partitiivi | kikkaa | kikkoja |
| akkusatiivi | kikka; kikan |
kikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kikassa | kikoissa |
| elatiivi | kikasta | kikoista |
| illatiivi | kikkaan | kikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kikalla | kikoilla |
| ablatiivi | kikalta | kikoilta |
| allatiivi | kikalle | kikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kikkana | kikkoina |
| translatiivi | kikaksi | kikoiksi |
| abessiivi | kikatta | kikoitta |
| instruktiivi | – | kikoin |
| komitatiivi | – | kikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kika- | |
| vahva vartalo | kikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]mahdollisesti alun perin jalkapallon pelaamisesta
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: kikkailla
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kikka Kielitoimiston sanakirjassa